Mirjami Sahimaa, 30, erityisopettaja ja terveydenhoitaja, nykyinen kotiäiti:
”Koulutukseltani olen kasvatustieteiden maisteri ja terveydenhoitaja. Ehdin valmistumiseni jälkeen työskennellä muutaman vuoden neuvolassa ja sen jälkeen erityisopettajana yläkoulussa maahanmuuttajien kanssa. Opettajan työstä jäin kaksosten kanssa kotiin noin puoli vuotta sitten.
Kotivanhemmuus ei mielestäni nauti yhteiskunnassamme samanlaista arvostusta kuin muut työt. Oletuksena yhteiskunnassamme on, että lapset lähetettäisiin mahdollisimman nopeasti päiväkotiin ja palattaisiin töihin. Harvan talous kestää nimittäin tukien loppumista.
En keksi merkityksellisempää työtä kuin omien lasten kanssa kotona oleminen. Voin vaikuttaa pienen yksilön elämään ja kehitykseen. Ammattitaidostani on ollut hyötyä kaksosten kanssa, mutta ei ammatti lasten parissa vielä valmiiksi vanhemmaksi tee. Omat lapset tuovat mukanaan uuden elämän, uudet tunteet ja uudenlaiset haasteet.
Kotivanhemmuuteen liittyvää työmäärää olisi hyvä tehdä paremmin näkyväksi.Tämä on luonteeltaan 24/7-ammatti. Vielä tässä vaiheessa irtaantuminen lapsista on vaikeaa. Molemmat ovat täysimetyksellä ja riippuvaisia äidistään. Parasta kotiäitiydessä on ollut seurata kahden ihanan lapsen kehitystä. Raskainta on riittämättömyyden tunne: kahden huutavan lapsen kanssa pitää aloittaa siitä, joka huutaa kovemmin.
Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on tärkeää. Omat pienet hetket ja tunnin parin seurustelu ystävien kanssa tekee hyvää. Silloin on virkeämpi myös kotona ja arjessa. Olemme jakaneet mieheni kanssa tehtäviä melko tasaisesti. Hoitovuoroja olemme sopineet vuorotellen, jotta kumpikin ehtii myös harrastaa tai nukkua rauhassa. On todella hienoa, jos on mahdollisuus turvautua oman tukiverkon apuun ja esimerkiksi isovanhempiin. Myös kaupunki tarjoaa monikkoperheille apua automaattisesti. Tarjottu apu tekee tosi hyvää koko perheelle.
Olen pohtinut sitä, kuinka kauan haluaisin olla kotona. Uskoisin, että useamman vuoden. Toisaalta, eihän sitä voi tietää. Voihan olla, että työelämään haluaakin palata jo aikaisemmin. Välillä mietin, putoanko vanhempainvapaan aikana kärryiltä ammatillisesti. Olen silti luottavaisin mielin tulevaisuuden suhteen.”