Miika Heinonen, 28, Operatiivinen laaduntarkkailija

Miika Heinonen, 28 vuotta, operatiivinen laaduntarkkailija Framery Oy:llä:

”Aloitin työt toimistokalusteita valmistavalla Framerylla heti armeijan jälkeen. Minulle soitettiin, että kiinnostaisiko tulla. Olin ollut aiemmin töissä vuokratyöfirman kautta ja nimeni oli kai jäänyt mieleen ja minua pidettiin hyvänä työntekijänä.

Ensin olin tuotannon pakkaamossa ja sen jälkeen siirryin valmistamaan moduuleita. Vähitellen pääsin vuorovastaavaksi ja mukaan eri projekteihin, ja lopulta tähän nykyiseen tehtävään eli laatukoordinaattorin työhön. Aika paljon olen siis vaihtanut työtehtäviä talon sisällä. Aina kun jotain itseäni kiinnostavaa on tullut tarjolle, olen ilmoittautunut.

Merkityksellinen työ tarkoittaa minulle erilaisiin tehtäviin tarttumista, vastuun ottamista ja kokeilemista. Omalla aktiivisella asenteella ja kovalla työllä olen päässyt sellaisiin hommiin, jotka minua ovat kiinnostaneet. Se on suurin syy, että olen saanut hienoja mahdollisuuksia. En usko, että enää pystyisin rutiinimaiseen tuotantotyöhön.

Vahvinta osaamisaluettani on isojen ongelmien ratkaisu – ehdottomasti. Kun tulen töihin, en tiedä millainen tilanne on vastassa ja millainen tulipalo pitää sammuttaa. Haasteet motivoivat minua. Minulla on myös kykyä ja rohkeutta tehdä päätöksiä. Osaan sanoa kuka tekee, miten tekee ja millaisella aikataululla. Uskon, että minuun luotetaan juuri siksi.

Työn rooli on minulle merkityksellisempi kuin vain kahdeksan tuntia päivässä. En ole ikinä laskenut tunteja tarkkaan, ja tuskin olisin nykyisessä tehtävässäni, jos olisin joskus laskenut. Periaatteeni on, että hommat hoidetaan ja niihin kuluu se aika, mikä niihin kuluu. Sen jälkeen mietin muita asioita. Minun pitää mahdollistaa toisille työn tekeminen, ja joskus se tarkoittaa päivien venyttämistä.

Kasvuyrityksessä on yleensä jatkuva kiire, joten palautetta ei aina ehditä antaa. Kiitoksia ja kehuja tulee satunnaisesti. Työssäni palautteen vähyys tarkoittaa, että kaikki sujuu hyvin. Jos mitään ei kuulu ja on ihan hiljaista, varmistan välillä itse, että suunta on oikea ja työn laadun suhteen kaikki hyvin.

Työhön liittyvistä asioista on aina mahdollista keskustella tiiminvetäjän, tiimikavereiden tai henkilöstöpuolen ihmisten kanssa. Keskustelu voi olla joko sparrailua tai neuvojen kysymistä. Olen ollut talossa pitkään ja tehnyt töitä monien sidosryhmien kanssa, joten tunnen täällä lähes jokaisen. Se tekee avun pyytämisen minulta – samoin kuin minulle – helpommaksi.

Omassa tiimissäni yhteishenki on erittäin hyvä. Välillä kuitenkin tulee tilanteita, että yhteistyö eri sidosryhmien – esimerkiksi tuotannon – kanssa tökkii. Kemiat eivät aina oikein kohtaa, ja joskus se syö motivaatiota. Erityisen ärsyttävältä soraäänet tuntuvat siksi, että oman työni tarkoitus on juuri helpottaa myös heidän työtään. En todellakaan ole perfektionisti, mutta välillä onnistuneen kokonaisuuden pilaamiseksi riittää yhdenkin ihmisen valitus.

Hyvä arki työpaikalla rakentuu siitä, että ihmiset ovat ystävällisiä toisilleen ja tervehtivät. Jos joku kiukuttaa, asia hoidetaan kahden kesken, eikä palavereissa tai muutenkaan julkisesti. Itse haluan noudattaa samoja periaatteita, ja yleensä työkavereiden näkeminen tekeekin iloiseksi.

Hyvää tekemisen meininkiä pitää yllä se, että tarttuu tehtäviin aktiivisesti, eikä ensimmäisenä mieti, että kuuluukohan tämä välttämättä minulle. Jos lattialla on roskia, ne poimitaan, eikä jätetä pyörimään. Ja kun kaikki ovat valmiita venymään ja ottamaan hieman ylimääräistä kannettavakseen, päästään jo aika pitkälle.”