Jukka Sinda, 43, Asiantuntijatiimin esihenkilö

Jukka Sinda, 43, asiantuntijatiimin esihenkilö DNA:lla:

”Tarinani on aika tavallinen. Ennen DNA:lle siirtymistä tein myyntitöitä hyvin yrittäjähenkisesti, ja vuonna 2004 olin hyvin uupunut ja loppuunpalanut. Päivät olivat pitkiä ja kirjoittelin tarjouksia läpi yöt. Esihenkilöni huomasi, ettei kaikki ollut hyvin. Silloin minäkin ymmärsin, ettei ollut. Niinpä lähdin etsimään työtä, jossa olisi edes säännölliset työajat.

Menin Helsinki Television asiakaspalveluorganisaatioon töihin. Työaika oli selkeä. Ajattelin olla siellä hetken ja miettiä rauhassa, mitä haluaisin isona tehdä. Tuolloin 2004 laajakaistabisnes ja digitaalinen televisio vetivät hyvin ja uusia juttuja tapahtui paljon. Jatkuvasti muuttuva työkenttä kiinnosti ja hyvä työyhteisö imaisi mukaansa. Niinpä jäin taloon. Nyt siitä on kulunut 18 vuotta.

Siirryin säännölliseen työaikaan, koska koin sen itselleni välttämättömäksi. Ja niin se tuolloin olikin. Nyt tilanne on muuttunut. Nautin liukuvasta työajasta ja DNA:lla käytössä olevasta mutkattoman työn mallista, joka mahdollistaa ajasta ja paikasta riippumattoman työn tekemisen.

Kymmenen vuotta sitten ensimmäisten lasten syntymän aikoihin työpäivät alkoivat jälleen venyä pitkälle yöhön. Tunsin itseni taas väsyneeksi. Onneksi minulla oli silloinkin hyvä esihenkilö, jonka kanssa puhuminen auttoi. Järjestelin isyysvapaat niin, että tein nelipäivästä työviikkoa. Se tasasi tilanteen.

Työ on minulle tärkeä ja merkityksellinen asia, mutta olen joutunut opettelemaan töiden tekemistä rauhallisemmin. Nykyään osaan olla sen suhteen aika tarkka, koska minulla on taipumusta siihen, että mielenkiintoisten töiden tekeminen saattaa lähteä käsistä. Pidän tarkkaa kirjaa, mitä teen, ja olen oppinut ottamaan myös vähän rennommin. Into omaa työtä kohtaan, kiinnostavat jutut ja halu suoriutua tehtävistään hyvin ovat minulle eräänlainen heikko kohta. Minun pitää huolehtia siitä, etten aja itseäni piippuun.

Työn merkityksellisyyttä vähentää läpinäkyvyyden puute. Jos minulle tulee tunne, etten saa tietää asioita, joista olisi minulle olennaista hyötyä, työintoni vähenee. Matkan varrella olen tunnistanut tällaisia tilanteita. Ne murentavat työlle omistautumista. Nyt työkulttuuri on kehittynyt merkittävästi parempaan suuntaan. Jokainen voi nostaa käden ylös ja kysyä, jos jokin askarruttaa mieltä, ja sitten asioita puretaan yhdessä.

Saan voimaa ihmisistä. Työni ytimessä on asiakas, ja hänen tyytyväiseksi tekeminen motivoi minua. Haluan helpottaa hänen arkeaan. Teen paljon työtä kehitysprojekteissa, jotka tähtäävät asiakaspalvelun parantamiseen eri muodoissa. Asiakkaiden lisäksi haluan pitää huolta myös omasta tiimistäni. Olemme pystyneet luomaan asiakaspalveluun täysin vapaan etätyön mahdollisuuden, ja se on tosi iso juttu. Se säästää aikaa ja rahaa, ja helpottaa esimerkiksi perheellisten arkea. Myös sairauspoissaolot ovat vähentyneet. Vapaus on lisännyt tehokkuutta ja intoa tehdä työtä.

Yritys panostaa muutenkin paljon työntekijöiden hyvinvointiin. Meillä on vahva onnistumisten juhlistamisen kulttuuri. Kakkua ja skumppaa on ollut usein tarjolla. Korona-aika on verottanut tätä, mutta olemme järjestäneet virtuaalisia tapahtumia. Virkistysrahaa on työntekijöiden käytössä, eikä mistään näistä ole lähdetty tinkimään liikaa.

Meillä on myös hyvät motivointi- ja kannustinjärjestelmät. Työntekijät ovat yritykselle tärkeitä. Pitkässä työsuhteessa ja näin perheellisenä miehenä mutkattoman työn malli on minulle melkeinpä tärkeämpi kuin se tarkka palkkasumma. Arvostan enemmän muita etuja eli joustavuutta ja mahdollisuutta tehdä töitä silloin, kun se itselle parhaiten sopii.”