Juha Virtanen, 65, eläköitynyt kaupunkikehittäjä ja projektijohtaja

Juha Virtanen, 65 vuotta, YIT:ltä eläköitynyt kaupunkikehittäjä ja projektijohtaja:

”Siirryin eläkkeelle 2021 projektikehitysjohtajan tehtävistä. Olin aloittanut työt YIT:n kaupunkikehityksen puolella 2018. Yksikkömme tarkoituksena oli luoda enemmän elämää kaupunkiin kestävällä tavalla yhdessä asukkaiden kanssa. Samanlaisten Helsingin keskustaa elävöittävien kehityshankkeiden parissa olin työskennellyt Lemminkäisellä ennen kuin se ja YIT yhdistyivät.

Asuin nuoruuteni helsinkiläisessä lähiössä. Muistan selvästi, miten moni asia ympäristön toteutuksessa harmitti minua jo lapsena. Lähiöt olivat kolhoja. Se oli alkusysäys tälle alalle. Halusin tehdä isona työtä, jossa voin vaikuttaa asumisen viihtyvyyteen ja rakennettuun ympäristöön.

Valmistuin arkkitehdiksi Otaniemestä. Olen ollut erilaisissa rakentamiseen liittyvissä tehtävissä suunnittelijana, myyjänä sekä rahoittajan ja rakentajan edustajana. Viimeiset 20 vuotta vierähtivät rakennusliikkeen palveluksessa hankkeiden kehittäjänä. Työ vaati pitkäjänteisyyttä, koska hankkeet kestävät aina useita vuosia.

Tarvitsen tunnesiteen ja aidon innostuksen työtä kohtaan. Miksi? Koska heti aamiaisen jälkeen annan aikani, kapasiteettini ja ajatukseni firmalle. Silloin on hienoa, että työ inspiroi. Nyt eläkkeellä aamiaisen jälkeen saan miettiä omia ajatuksiani, ja onkin hyvä kysymys, ovatko ne yhtä innostavia.

Innostus tarttuu työyhteisössä ja synnyttää todellista tekemisen meininkiä. Sellaista oli meidän tiimissä. Tiimimme esihenkilö Juha Kostiainen jaksoi aina syttyä kaikesta uudesta. Hän uskoi esimerkillä johtamisen positiiviseen vaikutukseen, ja kirjoitti muun muassa blogia kaupunkikehittämisestä. Se sai meidät kaikki osallistumaan keskusteluun. Pandemia-ajan haasteista huolimatta pystyimme tsemppaamaan toisiamme.

Työyhteisössä on tärkeää hyväksyä erilaisuus, koska olemme kaikki erilaisia: meissä on enemmän eroja kuin yhteistä. Moninaisuudesta ei saa tulla ongelmia. Esihenkilön pitää jatkuvasti luoda kulttuuria, jossa on kaikille tilaa.

Monet haavat työyhteisössä syntyvät kollegoiden tokaisuista, joihin esihenkilö ei voi suoraan vaikuttaa. Usein syynä on, että yrityskulttuuri sallii sellaisen käytöksen, ja silloin asia on esihenkilön vastuulla.

Motivaatiota syö, jos kokee jäävänsä yksin ilman henkistä tukea. Ihminen jaksaa tehdä paljon työtä, jos tietää, että sillä on todellista merkitystä. Muiden vähättely tekee työn raskaaksi. Ja kun näin aiemmin kävi, suuntasin kiinnostukseni muihin asioihin. Onneksi tämä ei ollut tilanne viimeisen tiimini kanssa, vaan olimme tosi intensiivisesti yhdessä. Ja jos kaupunki ei hyväksynyt jotain hanke-ehdotustamme, se oli yhteinen tappiomme.

Viimeinen hankkeeni YIT:llä oli Soukan metroasema, johon liittyi rumaksi koetun ostoskeskusmiljöön kohentaminen. Halusin saada yhteistyön alkuun ja olen hankkeesta ylpeä. Kohde oli iso, mutta mahdollinen. Pidimme alueella monta asukasiltaa ja yhteinen sävel löytyi.

Ymmärrän täysin kiireisiä eläkeläisiä. On vihdoinkin aikaa oman elämän asioille. Niitä on paljon, mutta olen ollut suorastaan vallaton ja tehnyt lisäksi kolmea eri rakennushanketta suunnittelijana ja yhtä projektijohtajana. Myös yksi aiemmin suunnittelemani hanke käynnistyi juuri.

Aikoinaan halusin tehdä töitä siellä, missä hankkeista ja suunnitelmista päätettiin, etteivät ihmiset tilaisi mitään tyhmää. Arkkitehdin koulutukseni auttoi siinä, että ymmärsin, mistä milloinkin oli kyse, ja pystyin piirtämään jo neuvottelupöydässä toimivia ratkaisuja. Nyt nautin taas todella paljon suunnittelusta ja pystyn edelleen toteuttamaan osaamistani. Se on minusta merkityksellinen asia.”