Essi Isoaho, 34 vuotta, Simonkallion päiväkodin johtaja:
”Päädyin johtajaksi vähän vahingossa. Simonkallion päiväkoti perustettiin 2016, ja aloitin siellä samana vuonna esiopettajana. Tarjolla oli myös varajohtajan pesti. Sellaisesta minulla oli jo aikaisempaa kokemusta yksityiseltä puolelta ja ajalta, jolloin työskentelin Vantaan kaupungilla. Tehtävä houkutti ja päätin hakea sitä – ja sain paikan.
Kahden varajohtajavuoden jälkeen silloinen varhaiskasvatuspäällikkö kannusti suorittamaan lähiesihenkilötyön ammattitutkinnon. Se onnistui oppisopimuksella työn ohessa. Juoni täydentyi, kun aiempi esimies lähti uusiin tehtäviin ja minua pyydettiin tilalle. Sillä tiellä ollaan.
Työn merkityksellisyys tällä alalla tulee vähän kuin itsestään. Päiväkodin johtaminen ja erityisesti pedagoginen johtaminen ovat luonnollisella tavalla tärkeitä asioita. Tiedän, miksi teen tätä työtä pienten ihmisten kanssa, ja sitä tukee perheiltä saatu palaute. On hienoa nähdä lasten oppivan uutta ja tietää, että on voinut olla prosessissa välikappaleena. Kun työhön heittäytyy eikä ainoastaan suorita sitä, voi lapsilta saada merkityksellisiä oivalluksia.
Tämän lisäksi työni on myös henkilöstöjohtamista. Koen esihenkilötyön merkittävänä, eikä se onnistuisi ilman työhönsä sitoutunutta henkilöstöä. Yhdessä saaduista onnistumisista muodostuu merkityksellisyyden kokemus. Minulle on tärkeää, että olen voinut auttaa toista kehittymään työssään ja oppimaan lisää, sekä tietysti se, että henkilöstö ja lapset viihtyvät.
Yhtä tärkeitä asioita minulle ovat itsensä johtaminen ja jatkuva kehittyminen. Haluan muovata työtä itseni näköiseksi, enkä tehdä asioita niin kuin ne on aina tehty. Asioista ja toimintatavoista pitää siis uskaltaa keskustella avoimesti. Lisäksi pitää olla rohkeutta ja organisointikykyä tehdä muutokset todeksi.
Haluan olla tässä tehtävässäni ihmisläheinen, helposti lähestyttävä ja rento. Pyrin löytämään erilaisia joustavia ratkaisuja työssä jaksamiseen ja työn tekemiseen. Vaikka varhaiskasvatus on tärkeää ja merkityksellistä työtä, voi se myös olla raskasta ja uuvuttaa. Silloin työstä voi kadota merkityksellisyys, eikä ihminen näe onnistumisiaan. Uskon positiiviseen pedagogiikkaan, ja se onkin päiväkodissamme vahvasti läsnä sekä lasten että aikuisten kanssa. Työyhteisössä annamme kannustavaa palautetta toisillemme jatkuvasti, emmekä juutu epäonnistumisiin.
Viimeiset pari vuotta ovat olleet raskaita. Korona on vaikuttanut meihin kaikkiin, eikä työtä ole aina voinut tehdä arjessa niin kuin olisi halunnut. Olen kuitenkin ylpeä, että näistä haasteista huolimatta olemme pystyneet luomaan laadukasta varhaiskasvatusta ja löytäneet yhdessä uusia tapoja toimia ja kehittyä.
Nuorempana en ajatellut olevani mikään johtajatyyppi. Ystäväni tosin ovat sanoneet minun aina olleen aikaansaava ja asioihin tarttuva ihminen. Olen myöhemmin ymmärtänyt, että näin varmasti onkin. Työn merkityksellisyyttä korostaa juuri se, että pääsen toteuttaman omia parhaita puoliani ja vahvuuksiani. Ja haluan myös kehittää niitä lisää: ensi keväänä saan maisterin opinnot valmiiksi.”